Jonkinlainen päiväjärjestys alkaa muodostua. Jos aamulla ei ole luentoja, yleensä pyrähdän salille tai luen kirjastossa. Tekemistä on paljon, sillä täällä ei suosita luentokalvoja ja muutenkin vain puolet kurssimateriaalista on yleensäkään netissä. Ainoaksi vaihtoehdoksi yleensä jää siis lukea kirjaa, varsinkin kun luentotarkkaavaisuuteni ei ole sitä parasta mahdollista laatua. Yleinen mielipide tuntuisi kuitenkin olevan, että kokeet ovat suht helppoja ja toisaalta tentit eivät ole ikinä kuin maksimissaan 50% arvosanasta, joten läpipääsyn kanssa ei varmaan tule olemaan ongelmia. Luennot ovat muuten aika peruskuivia professorin monologeja, ja minkäänlaisia harjoituksia tai laskareita ei ole, lukuunottamatta yhtä viikottaista seminaariopetusta. Esseitä nämä ihmiset sen sijaan rakastavat, ja ne ovat usein jopa 10-20 sivun mittaisia pläjäyksiä.
Ruokapuoli hoituu buffet-tyylisillä all you can eat -ratkaisuilla tai toisena vaihtoehtona voi tilata tiettyä ruokaa ravintoloissa sijaitsevilta "ständeiltä", jolloin keittiötädit alkavat yleensä vääntää safkaa silmien edessä. Hauska ja yllättävän toimiva ratkaisu. Ruokavaihtoehdot vaan eivät kovin paljon vaihtele, esimerkiksi kalaa ei taida olla tarjolla ollenkaan. Muuten saa kyllä terveellistäkin pöperöä tilattua, ei siis pelkästään hampurilaisia tai pitsaa (vaikka joo, niitäkin on tarjolla paljon). Maksu tapahtuu omalla opiskelijakortilla (johon on ladattu massia tietyn verran lukukauden alussa), ja ainakin TKK:n ruokaloihin verrattuna minunlaiseni jonokammoinen ihminen kokee suurta nautintoa, kun maksutapahtuma vie noin 0,5-1 sekuntia riippuen kassatädin käden nopeudesta. Kätevää!
C what? C house! Meidän talossa ei ainakaan käy aika tylsäksi. Pojat rakensivat pihalle iglun, jonka käyttöajankohta ja/tai syvempi tarkoitus jäivät vielä vähän kyseenalaiseksi, mutta selvinnevät lähipäivien aikana. Muutenkin porukkaa on yhteisissä tiloissa koko ajan pelailemassa, katsomassa leffoja tai muuten vaan hengailemassa. Bileitäkin on, mutta jostain syystä yhteisissä tiloissa alkoholin (edes yhden oluen) nauttiminen ei ole sallittua, vaikka olisi täysi-ikäinenkin. Tästä henkilökunta pitää aika tiukasti kiinni. Tavallaan ymmärrettävää, mutta tavallaan outoa, koska omassa huoneessa saat kuitenkin nauttia väkeviäkin virvokkeita, jos siltä tuntuu.
Aktiviteettia löytyy muutenkin runsaasti, jos sitä hakee. Yhdistyksiä ja klubeja löytyy kasoittain urheilusta taiteisiin ja näyttelemiseen asti. Itselle riittää ihan vaihtariporukan touhut mainiosti, mutta pitää varmaan johonkin seurakuntaan yrittää tehdä lähempää tuttavuutta, jos aikaa ja energiaa riittää.
Vaihtareissa on aivan loistavia persoonallisuuksia. Irkkumies Karl on vaihtariporukan yleinen organisaattori, jonka kautta saa varmasti tietää kaikista tapahtumista. Brittitytöt ovat melko yhtenäinen porukka, joka osaa bilettää ja sosialisoida tilanteessa kuin tilanteessa. Minä, Magnus ja Brett puolestaan muodostetaan melko tehokas miestrio, ja eniten tuleekin hengattua näiden kanssa. Jiyoung on aivan mahtava korealainen duracellpupu(tyttö), joka häseltää ympäriinsä koko ajan ylikierroksilla ja osaa lukea tulevaisuuden ja luonteenpiirteet kämmenestä. Minä siis elän pitkään, saan kauniin vaimon (tosin Brett saa kauniimman, hö) ja olen erittäin älykäs. Stating the obvious. Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin tietävät Suomesta ja suomalaisista jotain, yksi asuntolani pojista jopa kuuntelee pääasiassa suomalaisia bändejä. Ja vain kerran olen joutunut korjaamaan että Newfoundland ei ole NewFinland ja että se ei sijaitse Suomessa.
Tänä aamuna oli -28 astetta. Alkaa jo riittämään Pohjolan pojallekin. Toiveissa olisi saada vihdoin ja viimein kanadalainen sim-kortti, jotta kommunikointi paikanpäällä kävisi pikkaisen helpommin. Muuten aion vielä jatkaa aloilleni asettumista varmaan tämän viikon ja nauttia uutuudenviehätyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti