Nothing important happened today

Ihan totta. Tällä viikolla on tuntunut siltä, että aika olisi pysähtynyt. Kaikki lukevat midtermeihin, joten elämä rajoittuu kirjaston, ruokalan ja oman huoneen muodostamaan kolminaisuuteen. Mistään TKK:n tasoisesta tenttiviikosta ei vielä ole kysymys, koska useimmat kokeet kestävät tunnin tai pari ja muodostavat n. 20% kurssiarvosanasta. Itse kuitenkin haluan hoitaa nämä kunnolla, jotta voin seuraavan viikon tehdä jotain ihan muuta. 


Palailenpa kirjoittamaan siis mielenkiintoisempien aikojen koittaessa (Aki, Leksa ja Janne: muistakaa tuoda salmiakkia tullessanne).

Come around sundown

Sain ensimmäisen esseeaiheen: pullovesimarkkinoiden kriittinen tarkastelu ja pullotetun veden eettisyys tällä vuosituhannella. Eiköhän tuosta aiheesta 10 sivua synny laivanrakentajapohjalta helposti. Vakavasti puhuen, on oikeastaan virkistävää opiskella välillä jotain erilaista. Kehittyvien maiden kansantaloudet -kurssin proffalla riittää tarinoita Lähi-idän maiden kireistä väleistä aina mahdollisiin tulevaisuuden vesisotiin asti. Kun kävin kysymässä edellä mainittua esseeaihetta, en meinannut päästä toimistosta pois kaiken sen tarinoinnin keskeltä. Hienoa, että joku sentään omistautuu asialleen.

Kirjastosta on tullut minulle jonkinlainen opiskelun ja henkisen rauhoittumisen mekka. Olo on siellä käsittämättömän seesteinen ja keskittyminen onnistuu. Ehkä se johtuu mahtavista näköaloista joelle, en tiedä. Virtaavaa vettä tuijottaessa olo on ihmeellisen zenmäinen ja oppikirjan sanat luovivat päähän kuin tyhjää vain. Mahtava paikka.

Elokuviin! Tajusin, etten ollut nähnyt ainuttakaan leffaa sitten lentomatkan, jossa sai katsoa lapsille sopiviksi pätkittyjä romanttisia komedioita värisevältä pikkuruudulta. Black Swan oli mainio, ainoa ärsyttävä asia oli se, että tässä sivistysvaltiossa ei tunneta sellaista asiaa kuin etukäteen varattavat istumapaikat. Sainpahan katsella Natalie Portmania oikein kunnolla lähietäisyydeltä.

Meksikolaisen Helenan kanssa opeteltiin hyödyllisiä sanoja toistemme äidinkielistä, minä espanjaksi ja hän suomeksi. En enää muista niistä yhtäkään, mutta kynsinauha espanjaksi on jostain syystä sama sana kuin isäpuoli. Tai sitten ei...

Uutuudenviehätys alkaa olla sikäli ohi, että alan huomata upouusissa, ihanissa vaihtarikavereissani jopa jotain huonoakin. Minä olen suunnilleen ainut, joka pitää mistään aikatauluista kiinni edes kymmenen minuutin tarkkuudella. "Timo, you worry too much. Chill out!" No hei, suomalaista jämptiyttä!

Päästiin taas hetkeksi pois kouluympyröistä, yllätysyllätys, Torontoon. Hauskaa oli taas kerran, pidän tuosta kaupungista aina vain enemmän. Ei liian iso, sopivan kodikas, selkeä. Löysin vaahteralehtilapaset ja hellin vatsaa yltiöterveellisellä englantilaisella aamupalalla (jonka nautin n. kaksitoista tuntia aikataulusta myöhässä). Kaikki ovat tässä vaiheessa lukukautta jo lopen kyllästyneitä kampusruokaan, joten vaihtelu oli enemmän kuin tervetullutta. Paluumatka kesti n. viisi biljoonaa tuntia täysin puskista tulleen lumimyräkän takia.