Hokinait!

Eilen käytiin katsomassa kiekkoa. Mistään lähikulmien välisestä höntsäilystä ei ollut kyse, koska vastustava joukkue tuli Yhdysvalloista asti: Saginaw Spirit vs. Peterborough Petes. Okei, Michigan on aika lähellä rajaa, mutta silti. Odotukset olivat kovat, mutta miten kävikään - tasoero oli jenkkien eduksi liian suuri. Kotijoukkueen selkäranka murskattiin oikeastaan jo ensimmäisessä erässä kolmella maalilla, eikä yksi kavennusosuma tuonut helpotusta. Peli päättyi 6-1. Mutta hauskaa oli silti, syötiin järkyttävät määrät popkornia ja vedonlyönti oli kovaa. Suurin nettohäviäjä olin lopussa minä ja jouduin tarjoamaan Emmalle ja Oonalle juotavat ravintolassa. Emman kanssa myös löysimme yhteisen sävelen morkatessamme country-musaa ja niiden surkeita musiikkivideoita.

Koulusta on myös hyötyä: opin, että Kanadassa on maito- ja kananmunatuotteita koskeva kartelli, joka säätelee tuotantoa ja hintoja. Siinä selitys siis sille, miksi maito täällä on aivan järkyttävän kallista, jopa kaksi ja puoli kertaa kalliimpaa kuin mikä sen hinnan pitäisi olla vapaiden markkinoiden vallitessa. Eivätkä tuottajat edes saa koko hinnanlisäystä itselleen, koska kartellista aiheutuvat kulut tuottajille kuolettavat hyödyt melko pitkälti. Kukaan ei juuri hyödy, mutta kuluttaja häviää. Kuulostaa loogiselta. 


Jos edellinen kappale oli tylsä, tämä ei: illalla on tiedossa georgialaisen ystävän kokkaamaa ruokaa ja paljon viiniä, sekä kaikki mahtavat ihmiset saman katon alla.

Koti-ikävä ei ole vieläkään vaivannut. Yhtenä päivänä ärsytti suunnattomasti yksityisyyden puute omassa huoneessa, mutta se meni nopeasti ohi. Ihminen mukautuu järkyttävän nopeasti muutoksiin. Tässähän alkaa oppia itsestään asioita. 


Nyt siis illanviettoon. Kippis!