Sunnuntaina alkoi tapahtua. Suunnattuani takaisin lentokentälle tapasin muut vaihto-opiskelijat. Oli ihmisiä Ruotsista, Suomesta, Venäjältä, Australiasta, Meksikosta, Saksasta ja Englannista. Yllätyksekseni huomasin, että joukossa oli yksi suomalainen tyttö, Oona. Vaikka periaatteessa olinkin aikaisemmin toivonut olevani ainoa suomalainen täällä, olo helpottui heti kun tajusin että porukassa on yksi maannainen. Australiasta kotoisin oleva Brett näki lunta ensimmäistä kertaa ja oli hieman järkyttynyt superkylmästä -5 asteen lämpötilasta.
Kampuksella vaihto-opiskelijaporukka sulautui varsin nopeasti tiiviiksi ryhmäksi kaikkien muiden ulkomaalaisten keskellä. Suurin osa ulkomaalaisista täällä opiskelee koko tutkintoa, ja meitä ”oikeita” vaihtareita on häviävän pieni osuus. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi kurssirekisteröitymiset ja muut käytännön asiat, sekä kiersimme kampuksen läpi. Kampusalue on pienempi kuin Otaniemessä, mutta ihan riittävän iso. Kampusalueen läpi virtaa joki, joka jakaa alueen kahteen osaan ja näitä alueita yhdistää silta. Sillalta hyppäämisestä seuraa 5000 dollarin sakko - ei siis ehkä aivan ensimmäisenä to do -listalla. Kaiken kaikkiaan ulkoalueet ja rakennukset ovat loogisia ja helppoja sisäistää. Ruokalat ja luokkahuoneet ovat helppoja löytää, mutta samoissa tiloissa sijaitsevat asuntolat saattavat olla melkoisia labyrintteja. Itse asun Otonabee Collegessa, jossa jaan huoneen kahden muun opiskelijan kanssa, jotka sattuvat minun tapauksessani olemaan kaksi kanadalaista nuorta herraa. Hauskasti kaikki rakennukset näyttävät ulkopuolelta lähinnä Täffältä ja sisäpuolelta jotkut ruokasalit ovat melkein kuin Tylypahkasta.
Ekojen muodollisuuksien jälkeen tapasimme paikalla jo pidempään olleita vaihtareita sekä myös paikallisia opiskelijoita. Kaikki ovat superystävällisiä aina imelyyteen asti, ja varsinkin oman asuntolani porukka on varsin letkeää sakkia. Jaan huoneen kahden muun asukin kanssa, joten pari vuotta yksiössä asustaneena ajat voivat muuttua mielenkiintoisiksi tänä keväänä.
Käytännöllisesti katsoen Kanada on melko helppo maa, ainakin näin ensituntumalta. Eroavaisuuksia on jonkin verran: ovissa on nupit, ateriat maksetaan opiskelijakortilla ja aina pitää muistaa harrastaa pientä small talkia, jotta keskustelu kuulostaisi luontevalta. Orientaatiosession aikana huvitti, kun luennon pitäjä varoitti muualta maailmasta tulleita kanadalaisten hieman varovaisesta ja sisäänpäinkääntyneestä luonteesta. Melkein jo olin pyytämässä luennoitsijaa visiitille Suomeen tutustumaan suomalaiseen perusluonteeseen. Peterboroughssa on myös kylmä, ja joella (= kampuksella) tuulee melkoisesti. Lämpötilat ovat kuitenkin Suomen tasolla noin yleisesti.
Illalla oli tietysti menoa ja melskettä keskustassa. Takaisin tultiin vasta pikkutunneilla, joten ensimmäinen luentopäivä oli melko raskas. Huomenna on Walmart-päivä, koska nukun vieläkin makuupussissani ja likapyykkipino odottaa kuumeisesti pesujauhetta. Peitto olis kiva, sekä tyyny. Opiskelukin pitäisi aloittaa jo ihan tällä viikolla. Luvassa on tietysti myös lisää ekstrakurrikulaareja aktiviteetteja, leffailtoja, kiekkomatseja ja Peterboroughssa pyörimistä.
Kampuksella vaihto-opiskelijaporukka sulautui varsin nopeasti tiiviiksi ryhmäksi kaikkien muiden ulkomaalaisten keskellä. Suurin osa ulkomaalaisista täällä opiskelee koko tutkintoa, ja meitä ”oikeita” vaihtareita on häviävän pieni osuus. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi kurssirekisteröitymiset ja muut käytännön asiat, sekä kiersimme kampuksen läpi. Kampusalue on pienempi kuin Otaniemessä, mutta ihan riittävän iso. Kampusalueen läpi virtaa joki, joka jakaa alueen kahteen osaan ja näitä alueita yhdistää silta. Sillalta hyppäämisestä seuraa 5000 dollarin sakko - ei siis ehkä aivan ensimmäisenä to do -listalla. Kaiken kaikkiaan ulkoalueet ja rakennukset ovat loogisia ja helppoja sisäistää. Ruokalat ja luokkahuoneet ovat helppoja löytää, mutta samoissa tiloissa sijaitsevat asuntolat saattavat olla melkoisia labyrintteja. Itse asun Otonabee Collegessa, jossa jaan huoneen kahden muun opiskelijan kanssa, jotka sattuvat minun tapauksessani olemaan kaksi kanadalaista nuorta herraa. Hauskasti kaikki rakennukset näyttävät ulkopuolelta lähinnä Täffältä ja sisäpuolelta jotkut ruokasalit ovat melkein kuin Tylypahkasta.
Ekojen muodollisuuksien jälkeen tapasimme paikalla jo pidempään olleita vaihtareita sekä myös paikallisia opiskelijoita. Kaikki ovat superystävällisiä aina imelyyteen asti, ja varsinkin oman asuntolani porukka on varsin letkeää sakkia. Jaan huoneen kahden muun asukin kanssa, joten pari vuotta yksiössä asustaneena ajat voivat muuttua mielenkiintoisiksi tänä keväänä.
Käytännöllisesti katsoen Kanada on melko helppo maa, ainakin näin ensituntumalta. Eroavaisuuksia on jonkin verran: ovissa on nupit, ateriat maksetaan opiskelijakortilla ja aina pitää muistaa harrastaa pientä small talkia, jotta keskustelu kuulostaisi luontevalta. Orientaatiosession aikana huvitti, kun luennon pitäjä varoitti muualta maailmasta tulleita kanadalaisten hieman varovaisesta ja sisäänpäinkääntyneestä luonteesta. Melkein jo olin pyytämässä luennoitsijaa visiitille Suomeen tutustumaan suomalaiseen perusluonteeseen. Peterboroughssa on myös kylmä, ja joella (= kampuksella) tuulee melkoisesti. Lämpötilat ovat kuitenkin Suomen tasolla noin yleisesti.
Illalla oli tietysti menoa ja melskettä keskustassa. Takaisin tultiin vasta pikkutunneilla, joten ensimmäinen luentopäivä oli melko raskas. Huomenna on Walmart-päivä, koska nukun vieläkin makuupussissani ja likapyykkipino odottaa kuumeisesti pesujauhetta. Peitto olis kiva, sekä tyyny. Opiskelukin pitäisi aloittaa jo ihan tällä viikolla. Luvassa on tietysti myös lisää ekstrakurrikulaareja aktiviteetteja, leffailtoja, kiekkomatseja ja Peterboroughssa pyörimistä.
Alku on siis ollut hieno ja suhteellisen helppo. Kuvia kampukselta luvassa myöhemmin, kun alkujupinat on hoidettu pois alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti