"What's your road, man? — holyboy road, madman road, rainbow road, guppy road, any road. It's an anywhere road for anybody anyhow."

Tänään oli töissä loistava boogie. Esittelimme puolivalmista simulaattoria noin kolmellekymmenelle provinssin poliitikolle, ja ihan hyvin meni. Varsinkin, kun heitettiin koko kierros ihan improvisaationa. Kai se englannin kielen taito siis jo johonkin näyttää riittävän. Jumana ja minä muodostimme tehotiimin toisen puolen, Matthew ja Patrick omansa. Puhallamme hyvin yhteen hiileen koko tiimi, olen meistä jo nyt ylpeä. (Yllä muuten rakennus, jossa työskentelen: Faculty of Engineering.)

Matt on epävirallinen pomoni ja hyvin säntillinen, joskin kuitenkin pohjimmiltaan rento. Tulemme hyvin juttuun. Fiksuus paistaa hänestä kilometrin päähän. Patrick on projektimme virallinen vetäjä, ja porukan vitsiniekka (joka varmuuden vuoksi nauraa myös omille vitseilleen). Jumana on ensimmäisen vuoden opiskelija ja kesätyöntekijä, jonka kanssa työskentelen useimmiten simulaattorin parissa. Tiimiin kuuluvat vielä Human Factors -osaston Jennifer ja Elisabet, jotka ovat hieman hiljaisempaa sorttia, mutta tehokkaita ja uutteria työntekijöitä yhtä kaikki.

Töiden jälkeen oli tietysti pakko katsastaa Saksan ja Kreikan maaottelu. Koko pubi taisi olla Saksan puolella, itse otin luontevasti vastarannan kiisken roolin. Saksahan sen vei, mutta minun perjantaifiilistä ei vienyt mikään.

Siis minulla on kolme seuraavaa maanantaita vapaana. Tätä nyt vaan on pakko hehkuttaa vieläkin. Kiitos Newfoundland ja sattumanvaraiset arkipyhät, vaikka toki tuohon Canada Daykin sattuu kohdille väliin.


Tästä innostuneena olenkin hieman zoomaillut lentolippuja St. Pierre & Miqueloniin. Ne ovat kaksi pientä saarta, jotka kuuluvat Ranskalle ja ovat alle tunnin lentomatkan päässä Newfoundlandista. Siellä käytetään kuulemma euroja, kaduilla ei ole nimiä ja jääkiekko on iso juttu. Eihän tätä voi missata!

Koska matkakuume matkalla on parasta, ei tätä voi tähän jättää. Isompi reissu tehdään viiden hengen ryhmällä heinäkuussa, kohteena Gros Mornen kansallispuisto länsirannikolla. Jokainen voi todeta ilmeiset syyt tuonne matkustamiseen googlamalla kuvia kyseisestä pläntistä. Reissuun lähtee näillä näkymin minä, Hannah, Aleksi, Sander ja kämppikseni Anna. Tarkoitus on vuokrata auto, mökki ja herättää sisäiset vaeltajamme viiden päivän ajaksi.

Elämä alkaa rullata omalla painollaan. Töiden lisäksi siihen kuuluu kotibileitä, liikuntaa, kirjoja, kävelyitä, auringonnousuja ja -laskuja, ymmärtämättömyyden ja ymmärryksen hetkiä, avartavia keskusteluita, haaveilua ja hieman koti-ikävääkin. Minulla on täällä hyvä elämä, olkoonkin sitten väliaikainen.