"Vancouver, this is it!"

Kun Jo kertoi minulle ihastuneensa Vancouveriin melkein ensisilmäyksellä, en uskaltanut innostua itse. Kaupunkeja on kehuttu maailman sivu, ja harva on oikeasti tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vancouverissa on kuitenkin jotain todella erityistä, lähestulkoon maagista. Vuoret, Tyynimeri ja kaupunki luovat ainutlaatuisen kolmikon, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kaupunki on siisti, luontoalueet yhdistyvät saumattomasti kaupungin ilmeeseen ja taustalla aina näkyvät vuoret luovat suuruuden tunnelmaa. Fiilistä on vaikea selittää pelkillä sanoilla, eivätkä valokuvat tee oikeutta.

Joannan  kanssa tehtiin vaikka mitä: käytiin riippusilloilla ja katsomassa 1300-vuotiaita puita, käveltiin rannalla, istuttiin rannalla, syötiin sushia ja juteltiin ja muisteltiin kulunutta puolikasta vuotta. Tutustuttiin myös yhteen toiseen brittiin, Carly-nimiseen tyttöön, joka oli tehnyt seitsemän kuukauden maailmanympärimatkan. Kolmestaan vuokrattiin pyörät ja käytiin ajamassa upean Stanley Parkin ympäri. Carly on mukava tyyppi, ja kun kerran näköjään minun osani on olla brittityttöjen kaveri, niin miksei: sovittiin tekevämme jotain loppuajasta, kun Jo kerkesi jo tänään lähteä lennolle takaisin Englantiin.

Niin tosiaan, Jo oli viimeinen ystäväni Trentistä, jolle jouduin sanomaan heihei (ellen sitten törmää johonkuhun sattumalta...) Autoin häntä kantamaan tavarat lentokentälle ja totesimme, että tämä on yhden aikakauden loppu ja toisen alku: ehkä parin-kolmen vuoden päästä tulemme takaisin tänne ja voimme kaveerata taas. Kumpikin meistä oli niin vakuuttunut tämän kaupungin ilmapiiristä, että puolitosissaan jo suunnittelimme tulevia asuinalueitamme tai työpaikkojamme. Kuin enteenä mahdollisesta tulevasta, tapasimme pariskunnan joka oli muuttanut tänne 1986 ja totesivat että oli heidän elämänsä ehdottomasti paras päätös. Siitä jäi hyvä fiilis, ehkä minäkin vielä joskus...

Itse lähden käväisemään viikonloppuna vuoristoisessa Whistlerissä ja sen jälkeen pari päivää takin' it easy. Tiistaina takaisin Torontoon, jossa tapaan ensin Outin ja sitten myöhemmin vanhempani jossain vaiheessa. Vielä on muutama viikko Kanadaa ja lomaa jäljellä, ja Trentistäkin tuli hyvät arvosanat, joten hyvällä omallatunnolla voin olla jouten ja nauttia elämästä. At the moment, I do love my life.